Charles Perrault eli 1628-1703. Hän oli ranskalainen satukirjailija, joka tunnettiin muun muassa Ludvig XIV:n hovin viihdyttäjänä. Hän kertoi vanhat kansansadut uudella tyylillä ja näin kansansaduista tulikin hienoston suosimaa kaunokirjallisuutta.
Hänen ehkä kuuluisin teos on kokoelma näistä saduista, Hanhiemon tarinoita. Sitä luetaan vieläkin lapsille ympäri maailmaa. Tähän kokoelmaan kuuluu tunnetuimmat lastensadut, joista kaikki varmasti tietävät tarinat Prinsessa Ruususesta, Punahilkasta tai Saapasjalkakissasta. Perraultin satuja on myöhemmin muunneltu, muun muassa Walt Disney on tehnyt oman versionsa. Perraultin satujen ero vain on niiden loppu, nykyään tarinoilla (esim. Pieni Merenneito) on onnellinen loppu, kun taas Perraultin saduissa päähenkilö voi jopa kuolla lopussa. Esittelen yhden sadun näistä monista ja kuvailen sen kautta kirjan sisältöä.
Tuhkimo kertoo tarinan tytöstä, jonka äiti kuolee, ja jonka isä menee uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla on kaksi tytärtä. Äidin viimeinen pyyntö tyttärelleen oli, että hän olisi hyvä ja hurskas, eikä antaisi pahojen ajatuksen ottaa voittoa hyvästä. Isän uusi vaimo ja tyttäret eivät olleetkaan aivan kilteimmästä päästä, vaan ensitöikseen he ottivat itselleen Tuhkimon vaatteet, vaihtoivat ne räsyiseen mekkoon ja puukenkiin ja sen jälkeen pistivät hänet tekemään töitä aamusta iltaan. Tuhkimo ei ikinä pyytänyt mitään ja tyytyi vähään.
Sattuipa kerran niin, että kuningas piti suuret juhlat linnassaan ja sinne oli kutsuttu kaikki valtakunnan kauniit neidot, paitsi Tuhkimo. Tuhkimo joutui taas siskojensa orjaksi, eikä saanut itse lupaa mennä juhliin. Silloin Tuhkimo juoksi äidinsä haudalle ja toivoi saavansa kultaisen mekon ja yhtäkkiä puusta haudan vierellä lennähti kaunis kultainen mekko. Juhlissa kuninkaan poika haki Tuhkimoa tanssimaan ja olisi halunnut saattaa hänet kotiin. Tuhkimo juoksi nopeasti kotiin, jossa hän asettui taas makaamaan takan viereen. Sama toistui kolme kertaa ja viimeisellä kerralla Tuhkimo sai itselleen myös kultaiset kengät. Taas kerrran, kun Tuhkimo yritti juosta juhlista pakoon, oli kuninkaan poika keksinytkin juonen - hän oli sivellyt portaat piellä, joilloin Tuhkimon kenkä jäi kiinni portaisiin.
Seuraavana päivänä, kuninkaan poika kiersi ympäri valtakuntaa etsiessään unelmiensa tyttöä, kunnes hän lopulta tuli oikealle talolle. Kaksi kertaa meinasi kuninkaan poika lähteä väärän morsiamen kanssa, mutta lopulta hän sai kuin saikin prinsessansa ja he menivät naimisiin. Kyyhkyset puhkoivat sisarilta silmät, jolloin he saivat rangaistuksen pahuudestaan.
Tällainen tarina kuvaa hyvin klassismin ajan kirjallisuutta. Tuolloin arvostettiin muun muassa tragedioita, mikä tulee hyvin esiin Tuhkimon traagisessa alussa ja lopussa. Klassismin aikana hyvin arvostettua oli myös kirjoittaa noudattaen kolmen ykseyden sääntöä ja sen tarkoituksena oli saada aikaan mahdollisimman realistinen tarina. Tuhkimo voisikin hyvin olla totta ja sen voidaan ajatella kuvaavan metaforisesti nykyajan uusioperheitä. Muutkin kirjassa esiintyvät tarinat ovat hyvin opettavaisia, kuten kyseisenä aikakautena oli tapana ja niistä löytyy hyvin paljon sellaisia piirteitä, joita voisi soveltaa nykyajan ongelmiin tai yhteiskuntaan.
